P4 | Örnsköldvik - Vaasa | 133km

Että mitäkö siinä?... sano sinä. Kuva ei Kennedyn avaruuskeskuksesta vaan Uumajan satamasta ja siinä yhden tuulimyllyn siivet.

P4 | Örnsköldvik - Vaasa | 133km

Euroviisuvoittomaa herää auringonpaisteeseen kuten avohoitoryhmäkin. Tänään ei mahdottomia matkoja taitettavana. Meillä Örnsköldsvikistä Uumajaan, josta kelluva laitteemme lähtee Suomeen 118km ja olemme satamassa hyvässä ajassa.

RG-Linen pizzalautta Uumajan ja Vaasan välillä on eri maailmasta kuin Vikingit ja Siljat Suomen etelässä. Pizzalautta on jotakin samaa kuin Egyptin ja Sudanin välinen yhteysalus, jolla risteilin vajaa pari vuotta sitten halkoessamme Afrikkaa. Mutta mikä tärkeintä, yhteys on ja toivon kyllä, että se säilyy. Virallisesti RG-Line on ollut konkursissa jo pitkän aikaa mutta laiva kulkee.

Yllä lastauksen odotusta Uumajan satamassa. Keskellä satamanvartija Taskinen työhuoneessaan. Alla omakuva. Minustakin saa komean kuvan kun vähän valmistelee ennen kuvausta... ;)

Noin 4,5h Uumajasta lähdön jälkeen rantaudumme Vaasaan. Vaasassa ensimmäisenä suuntana huoltoasema, jossa kesän trendi ilmiö nousee pinnalle. Moottoripyöräpoliisi tulee tankkaamaan samalle asemalle, minkä seurauksena Pekka, Aira, Jokke ja Perttu eivät uskalla käynnistää harrikoitaan liian metelin pelossa ennenkuin poliisi poistuu. Joutuvat pitämään pari ylimääräistä tupakkataukoa peräjälkeen, ennenkuin poliisisuzuki lähtee… ;) … Nesteeltä suunnaksi vanha tuttu kultaisten hanojen hotellimme, jossa olimme samalla ryhmällä jokseenkin tasan vuosi sitten tehdessämme lähtöä Suomen Route66'lle. Hotelli Kanttarelliksen kultaiset hanat ovat paikoillaan. Niin ikään poreammeet ja saunat huoneissa. Pertun kanssa jätämme poreammeen väliin, mutta saunaa tietty menemme. 

Päivällistä emme lähde hakemaan naapurikortteleista vaan kokeilemme Kanttarelliksen keittiötä, jonka hyväksi ellei erinomaiseksi toteamme. Kiitos Aira, Kirsi, Kaija, Perttu, Pekka, Kale, Jamppa ja Jouko taas erinomaisen hauskasta ja mukavasta matkasta… ja erityiskiitos turvakengistä. Ne aina tarpeen konepyöräkuljettajan vaarallisessa elämässä… :)

Yllä Vaasan kantapaikkamme Hotelli Kanttarelliksen kultaiset hanat. Joka huoneesta löytyy kultaisten hanojen lisäksi jacuzzi ja sauna. Alla yksi Kanttarelliksen huoneista... keskellä 50 -tuumainen televiissio joka pyörähtää sänkyyn tai sohvalle päin... :)

P3 | Mora - Örnsköldsvik | 518km

Kuin kaksi marjaa... ViikinkiRölli ja TatskaTaskinen... :]

P3 | Mora - Örnsköldsvik | 518km

Eilen lämpömittari ei laskenut alle +25… tänään vähän normaalimpaa eli 15-20 asteen välille. Tunturimaisilla ylämailla välillä vähän viileätäkin. Aamulla ajamme päätietä tunnin pohjoiseen, josta pikkuteille joita riittää loppupäivän. Tiet ovat enimmäkseen hauskoja ja hyvämaisemaisia mutta routa tehnyt paikkapaikoin menosta pomppivaa. Varsinkin Jarmo joutuu välillä pakottamaan hymyä kasvoilleen kun hänen molempien pyöriensä etuiskunvaimentimien toinen puoli on rikki. Jarmon itsensä ajamasta Gold Wingistä vasen etu roiskiin öljyä ulos ja Kalen ajamasta Yamaha Venturesta oikea etu roiskii öljyä ulos. Mutta molempien toinen puoli pitää. Ja yes, myös Kalella oli lähtöpäivän aattoona omat ongelmansa. Kalen Intruder teki saman kuin Joken ja Kirsin Softail. Ei suostunut lähtemään Ruotsiin toistaiseksi tuntematomasta syystä. Onko mahdollista, että pyörät osaavat hylkiä Ruotsia luonnostaan?

Yllä tauolla Losin Loos kaupan luona. Ruotsin keskiosa on metsää täynnä... itseasiassa aika lappalaismaisemaa tuntureiden näköisine kumpuineen ja irtojärvineen. Belgialaiselle todennäköisesti jotakin ihmeellistä mutta suomalaiselle metsää. Kaunista mutta ei mitään ihmeellistä. Alla yksi monista päivän kirkoista... ensikerralla käymme sisällä jossakin niistä... :]


Oman kypärän sisällä kasvaa pariin otteeseen pienet sarvet hauskoilla kolminumeroisilla pikkuteillä, eikä nopeus tahdo ihan joka kohdassa pysyä rajoitusten sallimissa puitteissa. ZZR 1400'n päällä sarvet kasvavat helposti asvaltin alkaessa taittua mutkalle. Itse olen tullut vuosien varrella enemmän tai vähemmän siihen tulokseen että ZZR 1400 on maailman paras allroad pyörä. Jämäkkä jousitus ei piittaa asvaltin pienistä epätasaisuuksista. Kaupungissa ehtii aina ensimmäisenä seuraaviin liikennevaloihin. Niin ikään sillä nauttii yhtä lailla pienestä syherötiestä kuin saksalaisesta autobaanasta… ja kulkee se sorallakin. Tosin myönnän kyllä, että sorateille on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja… :]

Hendry's Pubissa Örnsklödvikissä joudumme todistamaan, että Ruotsi voittaa euroviisut ja Venäjän mummot jäävät kakkosiksi. Avohoitoryhmämme oli 100% mummojen takana, mutta minkäs teet kun Europpa ei ymmärrä ;] … mutta veikkaan, että elämä jatkuu aamulla Ruotsion voitosta riippumatta.

Yllä Örnsköldvikin Jonny Cash, joka oli eriomainen esiintyjä ja laulaja. Loppuillasta ravintolan huomio liimaantui kuitenkin euroviisuihin. Keskellä Örnsköldsvikin satamaa. Alla kaupungin hyppyrimäki... Örnsköldsvikin keskustassa voi kirjaimellisesti harrastaa mäkihyppyä!

P2 | Tukholma - Mora | 455km

Ruotsin R66 vielä kaikkea muuta kuin kaupallistettu. Jotakin pientä viritystä sentään löytyi.

P2 | Tukholma - Mora | 455km

Aamulla olen varma, että ilmaiset viinit ja oluet eivät ole hyvästä, mutta pääsemme kunnialla matkaan. Päivän ensimmäinen kohde on Scania-museo Södertäljessä. Museo sisältää Ruotsin ensimmäisen sarjavalmisteisen auton vuodelta 1905… ja myös ensimmäisen Ruotsalaisen moottoripyörän vuodelta 1903. Kyllä kyllä. Merkiltään Scania. Eräs toinenkin moottoripyöränvalmistaja julkaisi ensimmäisen pyöränsä 1903. Sen erään toisen tuotteita on ryhmässä mukana neljä kappaletta. Scanioita ei yhtään.

Scania -museon satoa. Yllä ruotsin ensimmäinen sarjavalmisteinen auto. Kuvan Scaniaa tehtii 1905 viiden kappaaleen sarja, josta 20% edelleen olemassa. Keskellä Scania akvaario. Alla Scania merkkinen moottoripyörä vuodelta 1903!

Södertäljestä kohti Ruotsin R66'n alkupäätä, joka löytyy Vesteråsista. Tie päättyy yläoikealle Ludvikaan 105 kilometriä myöhemmin, eli siirrymme kolmen maan routen harvinaiseen kastiin noin kaksi tuntia Vesteråsiin saapumisen jälkeen. Ei Ruotsin 66 luonnollisesti pysty kilpailemaan Suomen tai USA'n 66 teiden kanssa mutta route mikä route.

Ludvikasta nokat kohti päivän päätepysäkkiä Moraa, jonne Jouko tulee kirjaimellisesti viimeisellä bensatipalla. Joken laina-HD sammuu kolme metriä ennen Moran ensimmäistä bensamittaria. Joukon ja Kirsin oma Softail päätti toissapäivänä, että se ei lähde Ruotsiin. Miksi? Syytä ei vielä tiedä kukaan.

Kaupunkina Mora on yhtä mielenkiintoinen kuin Pieksamäki, mutta löytyy sieltä silti erinomainen kiinalainen ravintola. Best Westernimme oman ravintolan laitoin boikottiin. Edes hotellin baarissa ei saa juoda olutta liivit päällä! Ymmärtäisin ehkä vähän jos poikien selässä lukisi Hells Angels tai Bandidos, mutta kun ei mitään Mc Pogostaa tai PeterPanBikeä pelottavampaa. Että sillä lailla Morassa… :]

Hehän ovat kuin kaksi marjaa... GB Glass -mies ja Jokke... :)

Yllä Pekka nauttii iltapäiväkahvia ruotsalaisten HD-miesten tapaan. Alla Aira ripittämässä Jokkea ja Kaijaa?... niin tai näin niin siinä kovapintainen motoristi kopsauttaa kantapäät yhteen jos Aira lakaa pistämään ruotuun... :]

P1 | Helsinki - Tukholma

Sieltähän se matka ponnahtaa käyntiin... Silja Linen Las Vegasista tai jostakin sellaisesta. Vasemmalta; Jarmo, Perttu, Kaija, Kale, Jouko, Kirsi, Pekka ja Aira.

P1 | Helsinki - Tukholma

Edessä kolmas Route66 itäisten maiden Avohoitoryhmäni kanssa. Amerikan ja Suomen Route66 ajettu ja nyt vuorossa Ruotsin route. Elämän tarkoitusta toteuttamassa tällä retkellä Aira Taskinen, Kirsi Sarkkinen, Kaija Pesonen, Jarmo Ikonen, Kalervo Oinonen, Jouko Sarkkinen, Perttu Ikonen, Pekka Taskinen ja avohoitaja Peter Ruotsalo joka myös blogisti.

Avohoitoryhmä saapuu toimistolle hyvässä ajassa. Sivittu aika on 1500 ja 1456 alkaa kadulta kuulua tuttua harrikoiden pörinää ja GoldWingin puhinaa. Seuraa kuumeinen vyönsolkien etsintä ja tuntia myöhemmin olemme Eteläsatamassa ilman vyönsolkia, jotka ovat kadonneet toimistolta toistaiseksi tuntemattomalla tavalla. Täytyy viedä ne erikseen itäisille maille kun löytyvät.

Silja Serenadella ei selvästikkään ole tänään ruuhkavuoropäivä. Sopii meille hyvin ja sovimme hyvin sekaan. Saunaa lähtijöitä ei löydy mutta baariin menijöitä sitäkin enemmän. Ilta menee vauhdikkaasti ja baarissa ja karaokessa ja buffassa ja tanssilattialla… aamulla en ole täysin vakuuttunut ovatko ilmaiset viinit ja oluet päivällisbuffassa hyvästä… :)

Yllä hikkee pukkaa, hikkee pukkaa. Joukon lainaharrikka oli sitä mieltä, että sillä on oikeus huudattaa hälyttymiä mielin määrin. Kuvassa Jokke puhelimessa ja pyörän omistaja toisessa päässä lukemassa manuaalia ... ja vaikenihan tuo pyörä puolen tunnin jälkeen. Alla kaksi motoristiä ja kaksi kirkkoa. Jarmo ja Perttu Helsingin silhuetin maisemissa.

Kaksi taiteilija. Yllä nuoralla tanssija Promenadella ja alla Siljan karaoken suurin tähti Estradilla.

Auringonlasku Suomenlahdella.